Mononen

Uudet nettisivu.org kotisivut

Heinävesi

Kermajärven pohjoispuolisella alueella vanhinta talonpoikaisasutusta edustaa Petruman alue. Perimätiedon mukaan Petruman vanhin asuttu paikka on Rautialanmäki. 1600-luvulla oli Rautiainen muuttanut sinne sotaa pakoon Rantasalmen Rantasalon kylästä Kurkelan hovin tienoilta. Asuinpaikka sijaitsi Petrumajärven rannalla Antinniemessä. Asiakirjat osoittavat perimätiedon oikeaksi muilta osin paitsi, että Rautiaiset olivat lähtöisin Rantasalmen Osikonmäen kylästä. Antti Rautiainen muutti Petrumajärven eteläpuolelle 1680-luvun alussa ja hänen talonsa edustaa vanhinta asutusta Kermajärven pohjoispuolella.

Isonvihan aikoihin Osikonmäen kylästä muutti Antti Mononen Petrumajärven pohjoispuolelle lähelle Papinniemen rajaa. Petruman Monosten Ruunalehdon talosta tuli merkittävä, kun siitä välittömästi talon perustamisen jälkeen tehtiin Karjalasta Savoon kulkevan talvitien yksi kestikievari. Ruunalehdossa asui jo 1770-luvun puolivälissä Antti Monosen perikunnan lisäksi Monosen kaksi veljeä, joten 1700-luvun loppuun mennessä paineet uudistalojen perustamiseen alkoivat kasvaa.

Ilmeistä on, ettei 1700-luvun puolivälissä ollut muita taloja Petruman alueella. Sen sijaan torppia oli lähinnä Petrumajärven eteläpuolelle kohonnut jo viisi. Torpista tiedetään, että vuonna 1749 Osikonmäen isäntä luutnantti Orbinski oli perustanut Petrumalle torpan (viljeli Pauli Pitkänen), Antti Mononen oli perustanut myös maalleen torpan (viljeli Heikki Puustinen) ja myös Rautialan isäntä oli perustanut torpan (viljeli Antti Känninen). Tämän lisäksi Mustanpohjan alueella oli kaksi torppaa, jotka kuuluivat Asikkala n:o 2:n talollisille, Tolvasille. Tolvaset muuttivat Petruman Mustanpohjan ja Sopakon alueelle 1700-luvun lopulla entisten torppien paikalle. Vuonna 1749 oli Olli Rautiaisen veli Pekka Rautiainen muuttanut Osikonmäeltä Rautialaan ja vähän myöhemmin perustanut Kopolinmäkeen uudistilan. Petruman kylän asuttajina toimivat siis Rantasalmen Osikonmäen Rautiaiset ja Monoset sekä Asikkalan kylän Tolvaset, jotka aloittivat torppien perustamisella ja saapuivat sitten Mustanpohjan alueelle 1700-luvun lopulla.

Vihtarin kylässä oli vuoden 1748 kartan mukaan jo vankka asutus. Jo 1600-luvun puolivälissä Vihtarniemeen oli kohonnut ensimmäinen talo, joten kiinteän asutuksen alku oli vanhempaa kuin Petrumalla. Virallisesti Vihtarniemi vuonna 1664 kuului Sääminkiin. Vihtarin kylässä oli kaksi selvää asutuskeskittymää, kahden Vihtarinjärven välinen alue ja Lammunjärven ympäristö. Kahden Vihtarin välissä oli jo vankka talonpoikaisasujamisto, sen sijaan Lammunjärven ympäristössä ei vielä 1700-luvun puolivälissä ollut ainoatakaan taloa, vaan ainoastaan torppia.

Perimätieto kertoo, että Vihtariin saapui ensimmäisenä asukkaana Konttinen. Hän oli asettunut asumaan Hirvimäkeen 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa vaimonsa kanssa. Heillä oli niin vähän tavaraa tullessaan, että ne mahtuivat eukon nyyttiin ja miehen konttiin. Siitä Hirvimäen ensimmäinen asukas oli saanut nimen ”Konttinen”. Perimätieto lienee osittain oikeassa, mutta Konttinen ei perustanut Hirvimäelle omaa tilaa, vaan alue kuului Vaahersalon maihin, joita hallitsi Rantasalmen kirkkoherra. Näin Vihtarin Konttinen oli Hirvimäellä torpparina, mikä kyllä merkitsi käytännössä suhteellisen itsenäistä talonpoikaiselämää. Konttisen suku oli levinnyt myös Vääräjärven ympäristöön, joka kuului Rantasalmen Asikkalan kylään. 1700-luvun puolivälissä täällä oli Olli Konttisella ja Matti Karvisella torpat. Tämän lisäksi Asikkala n:o 1:n rustholli omisti neljä torppaa Lammunjärven ympäristössä, missä mm. nykyisen Lammunniemen paikalla oli Petteri Kinnusella torppa. Lammunjärven Liperin puoleisessa osassa oli peräti seitsemän torppaa, jotka kuuluivat Kerimäen Kaatamon talollisille. Alueellisesti nämä torpat kuitenkin laskettiin Heinäveteen kuuluviksi. 1700-luvun lopulla Heinäveden käräjillä oli paljon riitajuttuja juuri Lammun kylän torpparien kaskenpoltoista, mikä johtui juuri siitä, että torppia oli runsaasti ja maan omistussuhteet vielä epäselviä.

Lähinnä kiistaa tuli Lammunjärven ympäristöstä, jossa rajariidat puhkesivat 1790-luvulla. Maanjako-oikeuden päätökseksi tuli, että Asikkalan Pesosille (asuvat jo Vääränmäellä) kuului Lammuntaival, Säämingin Saukkolan kylälle Lammunniemi ja Sarvikummun alue Kotilaisille ja saukkolalaisille yhteisesti. Lammunjärven ympäristö oli asutettu jo 1700-luvun puoliväliin mennessä. Asutus oli pääasiassa torppariasutusta.

Kansantarinat tietävät kertoa huutopellon (rintamaan) ja salopalstan asukkaiden yhteenotosta 1700-luvun lopulla. Saukkolalaiset ja rantasalmelaiset isännät tulivat monissa miehin ryövyylle (kantamaan torppareiden maksut) Lammun kylään. Sarvikumpulaiset ja lammulaiset torpparit kuitenkin kokoontuivat yhteen puolustamaan oikeuksiaan ja antoivat isännilleen selkään. Sen koomin sieltä ei tultu osien hakuun ja salolaiset saivat elää rauhassa. Oikeuden pöytäkirjoista ei löydy tällaisen yhteenoton käsittelyä, mutta selvästi käy ilmi se, että tämän alueen kaskiriitoja käsiteltiin muita alueita enemmän. Samoin talolliset valittivat usein, etteivät saaneet torppareiltaan sovittuja maksuja. Kansantarinoiden antama kuva isäntien ja alustalaisten yhteenotoista saattaa siten hyvinkin pitää paikkansa. (Tapio Hämynen, Heinäveden historia vuoteen 1865, 1986)
http://maps.google.com/maps?hl=fi&ie=UTF8&ll=62.519591,28.829131&spn=0.032635,0.109692&z=13
 
Tästä sukuhaarasta on lähtöisin mm. seiväshyppääjä Matti Mononen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Mononen
http://www.mattimononen.com/index.php?option=com_frontpage&Itemid=1
 
Moottorina ilmaiset kotisivut