Mononen

Uudet nettisivu.org kotisivut

Leppälahden historiaa

Leppälahti ja Kaatamo 1600-luvun lähteissä

 

I

Leppälahti ja Kaatamo poikkeavat muusta nyky-Liperistä siinä, että ne kuuluvat hallinnollisesti Savoon aina 1800-luvun puoliväliin asti. Tämä seutu oli riidanalaista rajamaata vielä 1500-luvulla. Heikki Kirkinen on osoittanut Ruotsin ja Venäjän rajan kulkeneen 1500-luvun alkupuolella Leppälahdesta Suureenjärveen ja kenties Kytöojan suulta Petrumanjärveen. Tästä huolimatta merkittiin vuonna 1561 Savon maantarkastuskirjaan Kaatamo ja Leppälahti omina jakokuntina, ja tämän perusteella saattoi Ruotsi vaatia valtakunnanrajaa vedettäväksi Onkisalmen läpi Heposelälle ja vasta Ristinpohjasta Korpijärven läpi Juojärveen.

 

II

Käsilläolleet lähteet päästävät meidät ajassa taaksepäin vain 1620-luvulle näiden kylien kahleissa. Vuonna 1623 oli tällä alueella ainakin kolme taloa asukkainaan Olli Kolehmainen, Heino eli Heikki Karvinen ja Eero Lavikainen. Kolehmainen ja Karvinen ilmoittivat kylväneensä sinä vuonna kumpikin kolme pannia eli noin 2,5 hehtoa viljaa. Lavikainen vain vajaan hehdon. Kullakin oli hevonen. Kolehmaisella viisi, Karvisella neljä ja Lavikaisella kaksi lehmää sekä kullakin pienkarjaa.

Vuonna 1635 kylvivät Kolehmaiset ja Karviset saman verran kuin edelläkin, mutta Lavikainen oli kaksinkertaistanut kylvöalansa. Neljäs talokas, Sulkavalta tänne muuttanut Antti Tahvonpoika Mononen ilmoitti vajaan hehdon kylvöt. Karjamäärät olivat vähän kasvaneet, mutta olipa talolukukin: Karvisia asui nyt kahdessa talossa.

Vuoteen  1650 tultaessa jakautui Monostenkin talo kahtia uutteran pirttiviljelyksen voimalla, ja uudisasukas Hannes Heikinpoika Silvennoinen vakiintui taloksi. Mutta vuonna 1657 kylä koki perusteellisen hävityksen. Vuonna 1656 syttynyt Venäjän-sota nosti Liperin ortodoksit kapinaan Ruotsia vastaan, Kaikki Kaatamon-Leppälahden kahdeksan asumusta poltettiin tässä rajasodassa ja virkamiehet valittivat vielä kaksi vuotta myöhemmin, että kylien väestökin oli joutunut surmansuuhun. Elämä näytti loppuneen kokonaan.

III
Vuonna 1664 pidetty Savon maantarkastus osoittaa tilanteen olleen edelläkuvattua valoisampi; samoja sukuja asui edelleen näissä kylissä. Alueella oli kaikkiaan viisi taloa, joista Kaatamon jakokunnassa kolme ja Leppälahdessa kaksi. Lauri ja Heikki Laurinpoika Karvinen asuivat Huistinvaarassa, josta Lauri Eeronpoika Lavikainen oli nähtävästi hävityksen jälkeen siirtänyt majansa Rajajoen tauspuolelle eli nykyisen Kaatamon pääkylälle. Leppälahdessa asui Heikki Paavonpoika Kolehmainen Nilkanniemessä ja Tahvo Antinpoika Mononen Nilkanlahdessa. Näillä oli väliä puoli peninkulmaa eli parisen nykyistä kilometriä. Kussakin asumassa oli peltoa puolen tynnyriä kylvöala eli vajaa hehtaari -Karvisilla tämä määrä yhteensä.

Heinämaina mainitaan Kapaniemi, Retulampi, Koivusaari ja Ruokolamminpäivänranta, mikä kenties tarkoitti Rokkalammin pohjoisrantaa, Nämä kaikki kuuluivat Kaatamon jakokunnalle, kun taas Leppälahden ainoana heinämaana mainitaan Retulamminniityn pohjoispuoli. Jakokuntien raja näyttää kulkeneen Metsolammenjokea pitkin Rokkalanlampeen ja edelleen Haapakaarteeseen Suurenjärven rannalla.

Kaatamon kaskimaat sijaitsivat Haapavaarassa, Kapaniemessä ja eri puolilla Mutkanvaaraa, edelleen Ojalahdessa, Mustikkalammilla, Soulammilla ja Saarilamminmaalla. Näistä väitettiin riittävän vuotuista kylvöalaa puoli tynnyriä eli 80 litran verran taloa kohti. Leppälahdessa oli varaa runsaammin: yli neljän hehtolitran kylvöala  vuosittain Petäjäjärvellä, Suurenjärven päässä, Paljakkamäessä ja kotipalstoilla. Kaatamolaisille merkittiin myös tervametsää Sikolammin ympäristöön. Kalavesiä pidettiin kohtalaisina eli keskimääräistä parempina maantarkastuskirjan muihin mainintoihin verraten.

 IV
Kaatamo kuului hallinnollisesti Säämingin suurpitäjään. Vuosina 1623-1636 sen talot lueteltiin Haapalan neljänneskunnan samannimisessä kymmenkunnassa, joka käsitti keskiosan nykyistä Kerimäkeä. Kirkossakin oli käytävä Savonlinnan liepeillä Pihlajanniemessä, kunnes vuonna 1642 perustettiin Haapalan eli Kerimäen kirkkopitäjä matkan lyhentämiseksi. Mutta jo kymmenen vuotta aikaisemmin perustettiin Liperin luterilainen kirkkopitäjä ja Kaatamon ja Leppälahden asukkaat laittautuivat sen jäseniksi yli lääninrajan. Vuoden 1657 rajasota käytiin siis saman kirkkopitäjän rajojen sisällä. Rauhan palattua solmittiin yhteydet Heposelän yli uudelleen. 

V
Toimeentulo helpottui 1660-luvulla sotien tauotessa toistaiseksi mutta asutus pysyi entisellään, sillä lääninrajan itäpuolella tyhjenneet karjalaistalot houkuttelivat savolaisia sinne. Kenties kaatamolais-leppälahtelaiset Monoset ja Karviset samosivat Rääkkylään, Liperiin ja Tohmajärvellle, esim. vuodesta 1681 asui yksi Heikki Karvinen Viinirannalla.

Taloluku pysyi viitenä. Leppälahden Monoset tosin yrittivät levittäytyä vuonna 1697 kolmeksi taloksi ja Kolehmala jakautui kahtia. Lavikaisilla oli 1690-luvulla kaksi taloa ja saman verran torpan yritelmiä. Tämä paisunta tyrehtyi suurten kuolonvuosien koettelemuksiin, jota täydensi vuonna 1700 alkanut suuri pohjan sota kasvavine rasituksineen sotaväenottoina ja ylimääräisinä veroina.

Vuonna 1706 oli voimissaan Matti Karvinen Huistinvaarassa, kaksi Lavikaisen taloa Kaatamossa, kaksi Kolehmaista kenties jo Kolehmalanvaarassa, mutta näissä Mikko köyhtyi tai peräti katosi pian. Leppälahdessa oli kolme Monosten savua, mutta näistä Pekka katosi Mikko Kolehmaisen tavoin joko sotaan tai nälkään.

VI
Tässä on esitetty muutama hajatieto Kaatamon ja Leppälahden vaiheista noin 300 vuoden takaa. Ne eivät olleet mitenkään poikkeuksellisia, ellei oteta lukuun vuoden 1657  hävitystä tai valtakunnanrajan kiemurtelua milloin milläkin puolella aluetta, mutta ne toivottavasti kiinnostavat alueen nykyasukkaita. Onhan meissä useimmissa noiden Monosten, Lavikaisten, Kolehmaisten tai Karvisten verta. 

(Kotiseutu-Uutisissa 29.4.1982 Dos. Veijo Saloheimon kirjoittama teksti)

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Moottorina ilmaiset kotisivut